Aiheuttiko salainen ase Tšernobylin katastrofin? Uhkaako se meitä jälleen tänä päivänä?

16.11.2024 | www.kla.tv/31071

Tshernobyl ei ainoastaan toimittanut plutoniumia ydinpommeja varten, vaan oli itse osa jättimäistä asetta." "Meillä on uusi ase - niin sanotusti tutkijoidemme salkussa. Se on niin voimakas, että jos sitä käytettäisiin loputtomiin, kaikki elämä maapallolta tuhoutuisi." "HAARP - Ilmastoa vahingoittava asejärjestelmä" "jolloin ne muuttavat ilmastoa, aiheuttavat maanjäristyksiä ja avaavat tulivuoria sähkömagneettisten aaltojen avulla. "Korkea riskitekijä" Ne [HAARP-laitokset] otettiin käyttöön 25. huhtikuuta 1986. Sitten 26. huhtikuuta 1986 turvalaitteet pettivät lopullisesti. ammuttiin ulos säiliörakenteesta, ja radioaktiivista ainetta levisi ulos. Ydinlaskeuma levisi kaikkialle Eurooppaan." Werner Altnickel, joka on toiminut itsenäisenä televisioteknikkona vuodesta 1974 lähtien, on saanut EUROSOLAR-palkinnon 1997 ja muita ympäristöpalkintoja. Vuonna 2008 hän luennoi kemiallisista säämanipulaatioaseista, jotka tunnetaan nimellä chemtrails, yli tuhannelle kävijälle "Sensuurin vastaisessa konferenssissa". Hän keskusteli myös sähkömagneettisista "sään manipulointitekniikoista" HAARP-laitteita käyttäen. Ympäristöaktivistina hän oli Vihreän puolueen jäsen ja liittyi Greenpeacen aktivistiksi vuonna 1987. Altnickel käsitteli intensiivisesti Tšernobylin ydinvoimalan onnettomuutta 26. huhtikuuta 1986. Virallisen selonteon mukaan kyseessä oli ydinenergian rauhanomaisen käytön historian vakavin onnettomuus. Katastrofin sanotaan tapahtuneen testin aikana, jonka tarkoituksena oli simuloida ydinreaktorin ulkoisen virransyötön täydellistä vikaantumista. Werner Altnickel ei ollut koskaan tyytyväinen tähän selitykseen. Julkaistuaan intensiivisen tutkimuksensa Tšernobylin reaktorionnettomuudesta Greenpeace irtisanoi hänet vuonna 2005 irtisanomiskirjeellä. Kirjeessä todettiin, että hänen julkaisunsa Tšernobylistä, sään manipuloinnista ja skalaariasejärjestelmistä eivät olleet Greenpeacen etujen mukaisia. Kla.TV lähettää tänään Werner Altnickelin dokumentin. Siinä hän osoittaa vakuuttavasti, että Tšernobylin onnettomuus ei todellisuudessa voinut olla "onnettomuus"! Monien ilmeisten epäjohdonmukaisuuksien vuoksi Altnickel tutki intensiivisesti skalaariaaltoasiantuntijan ja yhdysvaltalaisen everstiluutnantti Tom Beardenin vuonna 2002 julkaisemaa kirjaa "FER DE LANCE". Tämä johti hänet siihen johtopäätökseen, että tämän katastrofin aiheutti itse asiassa sotaisa skalaari, sähkömagneettinen iskujen vaihto Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen KGB:n välillä. Tshernobylin ydinvoimala sijaitsi tuolloin Neuvostoliiton maaperällä. Sen enempää Venäjän puolella kuin Yhdysvalloillakaan ei ole mitään kiinnostusta selvittää tämän väitetyn onnettomuuden todellista taustaa! Siksi Werner Altnickelin tutkimus on erittäin räjähdysaltista! Tämä dokumentaatio ei koske vain historiallista analyysiä. Tuolloin käytetyt asejärjestelmät ovat vielä vaarallisempi uhka meille nykyisessä dramaattisessa maailmanlaajuisessa tilanteessa. Palaamme tähän ohjelman lopussa. I. Professori Edmund Lengfelderin räjähtävät lausunnot Werner Altnickel törmäsi tutkimuksissaan Martin Ebnerin 31. elokuuta 2003 julkaistuun artikkeliin, jossa kerrotaan toimittajien retkestä Tshernobylin ydinvoimalan suojavyöhykkeelle Münchenissä sijaitsevan Otto Hugin säteilyinstituutin professori Edmund Lengfelderin kanssa. Hän ja hänen tiiminsä auttoivat säännöllisesti radioaktiivisesti saastuneita ihmisiä, myös lääketieteellisesti. Prof. Dr. Lengfelder esitti seuraavat räjähdysalttiit lausunnot: Lainaamme Martin Ebnerin 31.8.2003 laatimaa raporttia "Landpartie mit Geigerzähler": "Näen nyt Tšernobylin! Sarkofagin ja kaiken!" [...]. Ydinvoimalan vieressä näkyy Pripjat, voimalan entisten työntekijöiden hämmästyttävän suuri aavekaupunki. [...] Ja mitä ovat nämä valtavat antennit, joita ei tunneta missään Tšernobylin valokuvassa, mutta jotka voidaan nyt nähdä paljain silmin Pripjatin yllä? [...] Lengfelderin julistus: Tämä on keskeneräinen vastaus Yhdysvaltojen "Tähtien sota -ohjelmaan", nimittäin kaksi 150 metriä korkeaa ja 600 metriä pitkää antenniseinää. Kymmenen näistä olisi pitänyt pystyttää halkaisijaltaan 35 kilometrin ympyrään lähettämään korkeataajuussäteitä ionosfääriin. Siellä olevat heijastukset olisivat voineet saavuttaa maapallon jokaisen pisteen äärimmäisen voimakkailla säteillä ja lamauttaa esimerkiksi länsimaiset viestintäjärjestelmät. [Tšernobylin] ydinvoimalan piti tuottaa valtavia määriä energiaa tähän tarkoitukseen, ja siinä olisi pitänyt olla 16 reaktorilohkoa. "Se olisi toiminut", Lengfelder on varma: [...]. Tshernobyl ei siis ainoastaan toimittanut plutoniumia [ydin]pommeihin, vaan oli itse osa jättimäistä asetta." Professori Lengfelderin lausunnot vahvistetaan myös tallenteilla, jotka ovat nähtävissä Baijerin yleisradioyhtiön dokumentissa vuodelta 2006: Luonto valloittaa alueen takaisin puu puulta. Kieltovyöhykeellä oleva este nousee vain jatkomatkaa varten seuraavalle suojavyöhykkeelle. Nopeasti kasvava metsä on kaikkialla saastunut, samoin kuin sähköpylväiden metsä, joita ei voida sulattaa, koska teräs jäisi radioaktiiviseksi. Ennen mastojen yli virtasi sähköä kotitalouksille ja teollisuudelle, mutta myös suurtaajuiselle ohjuspuolustusjärjestelmälle, jolla Neuvostoliitto halusi eliminoida USA:n Naton ohjukset. Sen elektroniikka on tuhoutunut katastrofissa; kuten kaikki muukin täällä, se on muuttunut hautakiveksi. Professori tohtori Lengfelderin mukaan Tšernobylin ydinvoimalan päätarkoitus oli tuottaa valtavia määriä energiaa läheiselle sotilaalliselle superaseelle Pripjatin lähellä! Loppuvaiheessa oli tarkoitus rakentaa 16 ydinvoimalaa. Näiden oli määrä toimittaa yhteensä kymmenen tällaista superasetta käsittämättömillä energiamäärillä. Tämä suunnitelma ei todellakaan ole jäänyt huomaamatta Yhdysvaltain salaisilta palveluilta! II. Sotilaallisen superaseen kehittäminen Neuvostoliitossa Koska neuvostoliittolaiset eivät kyenneet saavuttamaan Yhdysvaltoja niin nopeasti atomipommien kehittämisessä, he hyödynsivät vuoden 1945 jälkeen Venäjälle karkotettujen saksalaisten korkeataajuusinsinöörien tietoja. He olivat jo kehittäneet uudenlaisen pitkän kantaman tiedustelututkan ja tekevät nyt Venäjällä lisätutkimuksia horisontin ylittävistä antenneista. Tämä johti skalaaristen sähkömagneettisten "tutkaohjusten havaitsemisantennien" ja niitä vastaavan elektroniikan kehittämiseen! Sodanjälkeinen kehitys huipentui teknologioihin, joilla oli kaksitahoinen hyöty: Rauhanomaisen käytön lisäksi näitä kehitettyjä aseita käytettiin myös sotilaallisiin hyökkäyksiin ja tuhoamiseen, esimerkiksi ohjusten laukaisuun, maanjäristysten herättämiseen, sään manipulointiin tai henkiseen manipulointiin jne. . Venäläisten uusi teknologia tuli tunnetuksi nimellä "Woodpecker". Termi "puukiipijä" on peräisin radioamatöörien havaitsemasta radiohäiriöäänestä, joka muistuttaa puukiipijän vasarointia. Myös yhdysvaltalainen sanomalehti "Miami Herald" käytti tätä termiä artikkelissa "Battle with Russian Woodpecker". Tämä superase on eräänlainen sädease, joka vaatii valtavia määriä energiaa. Vuonna 1957 entisessä Neuvostoliitossa tapahtui suuri katastrofi, joka johtui tämän sotilaallisen skalaarisen superaseen tutkimuksesta. Majakin lähellä Kyshtymissä oli salainen "sotilaallinen ydintutkimuslaitos". Tämän katastrofin seurauksena alueelliset säteilytasot olivat sata kertaa korkeammat kuin Tšernobylissä! Yhdysvaltain armeijan entinen everstiluutnantti Tom Bearden oli Pentagonin analyytikko. Hän oli tunnustettu "skalaaritekniikan asiantuntija" ja julkaisi saksankielisen kirjan "Skalartechnolgie". Hän selittää tämän katastrofin seuraavasti: "Neuvostoliittolaiset olivat saaneet aikaan energiapurkauksen varhaisessa Kyshtymin epäonnistumisessa. Tämä oli aiheuttanut ydinräjähdyksen läheisessä ydinjätteen varastossa! Radioaktiivinen laskeuma saastutti noin 1 200 neliökilometriä, jotka ovat edelleen erittäin saastuneita. Tiesin myös, että neuvostoliittolaiset olivat asentaneet turvajärjestelmiä kaikkiin skalaarilähettimiinsä suojautuakseen Kyshtymin kaltaisilta hätätilanteilta [myöhemmin]. He halusivat käyttää näitä turvajärjestelmiä purkaakseen energian hitaasti ja turvallisesti maahan pitkän ajan kuluessa, jos ”lähettimissä” tapahtuisi oikosulku."” Kirjassaan "FER DE LANCE" Bearden jatkaa: "Uudet superaseet kehitettiin, tuotettiin ja otettiin käyttöön KGB:n johdolla. Koska ne olivat huippusalaisia, niitä ei koskaan luovutettu Venäjän tavalliselle armeijalle!" Neuvostoliiton entinen hallituksen päämies Nikita Hruštšov antoi vuonna 1960 Neuvostoliiton puhemiehistölle seuraavan lausunnon tulevista skalaariaseista: "Meillä on uusi ase - niin sanotusti tutkijoidemme salkussa. Se on niin voimakas, että jos sitä käytettäisiin loputtomiin, kaikki elämä maapallolta tuhoutuisi." Uusi skalaarinen superase oli kuitenkin toiminnassa vasta huhtikuussa 1963. Hruštšoville liian myöhäistä vastata Yhdysvaltojen vastakkainasetteluun Kuuban ohjuskriisissä lokakuussa 1962. Superasetta käytettiin ensimmäisen kerran 10. huhtikuuta 1963 tuhoamaan yhdysvaltalainen sukellusvene "U.S.S. TRESHER" Yhdysvaltain itärannikon edustalla vedenalaisessa harjoituksessa voimannäytöksenä! Virallisessa historiankirjoituksessa väitetään kuitenkin edelleen, että ydinkäyttöinen sukellusvene upposi teknisen vian vuoksi. III Sotilaallinen superase voi manipuloida säätä! Vuonna 1962 Yhdysvaltain entinen presidentti Lyndon B. Johnson sanoi: "Se, joka hallitsee säätä, hallitsee maailmaa." Koska tämän uuden skalaariteknologian on osoitettu vaikuttavan säähän, mikä tahansa edistys näiden aseiden tutkimuksessa merkitsee valtavaa poliittista ja sotilaallista valtaa! Jo 1970-luvulla Neuvostoliitto ja myöhemmin muut sotilasvoimat tekivät merkittäviä säämanipulaatioita. Neuvostoliiton "Woodpecker“-lähettimistä" on raportoitu sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Tämä näkyy esimerkiksi 8. elokuuta 1974 ilmestyneessä ”WELT am SONNTAG” -lehdessä julkaistussa säävalvontaa käsittelevässä pilapiirroksessa: Sähkömagneettista maanjäristysten hallintaa, helleaaltojen ja äärimmäisen kuivuuden hallintaa sekä lumisateen tuottamista käsiteltiin tässä suositulla tavalla. Myös Euroopan parlamentti vahvistaa tällaisten vaarallisten sääaseiden olemassaolon 14. tammikuuta 1999 antamassaan mietinnössä "HAARP - ilmastoa vahingoittava asejärjestelmä"! IV. Sotilaallisen superaseen asevalvontakokeilut Kesäkuun 16. päivänä 1972 Tukholmassa järjestettiin YK:n konferenssi ja päätöslauselma tuhoisien aseiden ja muiden järjestelmien aiheuttamien ympäristövahinkojen ehkäisemisestä! Vuonna 1975 Neuvostoliitto esitti useita ehdotuksia ydinaseriisunnasta ja skalaaristen sähkömagneettisten aseiden aseistariisunnasta. Yhdysvallat jätti nämä kuitenkin tuolloin huomiotta. Vuosina 1976/77 hyväksyttiin YK:n ENMOD-yleissopimus ympäristöasejärjestelmien ehkäisemiseksi. Ne olivat kuitenkin vain osittain sitovia, ja niitä vesitettiin uudelleen vuonna 1997. Tässä on ote ENMOD-yleissopimuksen liitteestä 2: "Seuraavat esimerkit havainnollistavat mahdollisuuksia, joita ympäristön manipulointitekniikoiden käyttö voi aiheuttaa: Maanjäristykset, tsunamit, alueen ekologisen tasapainon häiriintyminen, muutokset säämalleissa (pilvet, sateet, syklonit ja tornadot), muutokset ilmastomalleissa ja merivirroissa, muutokset otsonikerroksen ja ionosfäärin tilassa." Yhdysvaltain entinen puolustusministeri William Cohen vahvisti näiden joukkotuhoaseiden olemassaolon 28. huhtikuuta 1997 Ateenassa pidetyssä "terrorismikonferenssissa": "Toiset [terroristit] harjoittavat jopa eräänlaista ekoterrorismia, muuttavat ilmastoa, aiheuttavat maanjäristyksiä ja avaavat tulivuoria sähkömagneettisten aaltojen avulla. [...] Se on todellista, ja siksi meidän on tehostettava "terrorisminvastaisia toimia"!" Cohen ei maininnut, että ydinasevallat käyttävät näitä aseita pääasiassa valtioterrorismin muodossa, vaan ne peittävät yleensä nämä valtiolliset rikokset terrorismin varjolla. V. Tshernobylin reaktorionnettomuuden huippusalainen esihistoria Lisätutkimusten jälkeen Werner Altnickel löysi skalaariaaltoasiantuntijan ja entisen yhdysvaltalaisen everstiluutnantin Tom Beardenin verkkosivuilta lisää räjähdysherkkiä lausuntoja Tšernobylin ydinreaktorin räjähdykseen johtaneista todellisista tapahtumista, jotka KGB piti salassa ja jotka tuskin tunnettiin. Everstiluutnantti Bearden kirjoitti kirjassaan "FER DE LANCE", jonka toinen painos julkaistiin vuonna 2002, että hän oli suoraan mukana ydinkatastrofissa samaan aikaan! Yhdysvaltain armeijan näkökulmasta hän kuvaa tässä kirjassa hyvin yksityiskohtaisesti skalaarista, sähkömagneettista sotateknologiaa, joka aiheutti ydinkatastrofin. Lainaamme otteita hänen kirjastaan sivulta 129 alkaen ja muistamme, että tätä skalaarista superasetta voidaan käyttää muun muassa maanjäristysten laukaisemiseen: ”Huhtikuussa 1986 ‘KGB:n interferometrilähettimet’ alkoivat kerätä sähkömagneettista energiaa, joka ruiskutettiin voimakkaasti ‘San Andreaksen repeämän’ sivuille. Tämä kulkee Los Angelesin läpi ja ulottuu San Franciscoon asti. He käyttivät Woodpecker-palkkien "sisätiloja" "supertieksi" pitkittäisaalloilleen ja interferometrialleen. Neuvostoliittolaiset käyttivät kahta säteilyreittiä. Toinen tuli pohjoisesta pohjoisnavan alueen ja jäävuorten kautta kohteeseen - ja toinen tuli idästä kohdealueelle. Neuvostoliittolaiset rakensivat hyvin suurta maanjäristystä. Itse asiassa tavoitteena oli tuottaa kokonainen sarja tällaisia järistyksiä, joissa oli voimakkaita jälkijäristyksiä pitkin San Andreaksen risteystä sen jälkeen, kun pääjäristys oli aiheuttanut hirvittävää tuhoa. Pähkinänkuoressa: He valmistelivat "yhtä suurta maanjäristystä", jota kaikki olivat odottaneet ja pelänneet niin kauan."" [VI Yhdysvaltain vastaus Venäjän ”Woodpecker”-hyökkäykseen Lainaamme edelleen Tom Beardenin kirjaa: "Yksityinen ryhmä otti minuun yhteyttä. He väittivät voivansa lamauttaa yhden lähettimistä tuottamalla voimakkaan jättiläismäisen "vaihekonjugoidun kopiosignaalipulssin", joka kulkisi suoraan takaisin lähettimeen ja katastrofaalisesti "polttaisi sen loppuun". Itse asiassa näytti siltä, että koko Andreas Graben -vyöhykettä oli tarkoitus stimuloida varastoimalla ylimääräistä energiaa koko sen pituudelta. Tässä tapauksessa Kalifornian maanjäristyksen laukeaminen oli juuri alkanut. Tämä oli suuruudeltaan ennennäkemätöntä. Jos tämä tapahtuma tai nämä tapahtumat toteutuisivat, amerikkalaisten henkien ja omaisuuden menetykset olisivat huikeat. ”Korkea” ”riski” ”tekijä” Ryhmän minulle esittämä kysymys asetti minut hyvin vaikeaan päätöksentekotilanteeseen. Tällaiset suuret neuvostoliittolaiset interferometrisäteet sisältävät rakentamisen jälkeen valtavasti pitkittäistä sähkömagneettista aaltoenergiaa. Jos neuvostoliittolainen lähetin sijaitsisi lähellä ydinlaitoksia ja laukaisi sulamalla välittömän oikosulun, kaikki ”potentiaalinen energia” syöksyisi suoraan maahan. Tällaisen katastrofaalisen lähettimen vikaantumisen sattuessa valtavan voimakas "pitkittäisaaltoimpulssi" leviäisi kaikkiin ympäröivän maan suuntiin. Ensimmäinen ydinaine, johon impulssi osuu, fissioituisi yhtäkkiä ja hyvin rajusti. Jos lähetin sijaitsisi vain muutaman kilometrin päässä yhdestä tai useammasta "mannertenvälisestä ohjusasemasta", se voisi johtaa noin 30 tai 40 "megatonnin ydinkärjen" täydelliseen räjähdykseen. Yhä likaisemmaksi... Laskeuma ja radioaktiivinen saastuminen olisivat massiivisia, leviäisivät ympäri maailmaa ja saattaisivat tappaa miljoonia ihmisiä tulevina vuosina. Ydinreaktorit olisivat samanlaisessa vaarassa. Jos kaikki halkeamiskelpoinen materiaali jossakin niistä halkeaisi välittömästi, se aiheuttaisi jättimäisen ydinräjähdyksen. Tämä olisi uusi ennakkotapaus. Se oli "korkean riskin tekijä". "Alhaisen riskin tekijä". "Vähäriskinen tekijä" olisi se, että tätä tapahtuisi vähän tai ei lainkaan, mikä mahdollisesti laukaisi [maa]järistyksen läheisellä vyöhykkeellä jne. Tiesin, että neuvostoliittolaiset olivat varhaisen "Kyshtym-lähettimen vian" jälkeen tuottaneet "EMP-syöksyn" paljon pienemmällä tavalla, ja tämä syöksy oli aiheuttanut ydinräjähdyksen läheisessä ydinjätteen varastossa. Tiesin myös, että Kyshtymin jälkeen neuvostoliittolaiset olivat asentaneet turvajärjestelmät kaikkiin skalaari-"interferometrilähettimiinsä" tällaisten vikojen varalta. Jos turvalaitteet kestävät, jos lähetin yhtäkkiä sulkeutuu, ne voivat pitää "pitkittäiset EM-aaltosäteet" ja potentiaalit riittävän kauan, jotta energia voidaan hitaasti ja turvallisesti hajottaa maahan pitkän ajan kuluessa. Se oli vähäriskinen tekijä." VII Tšernobylin katastrofin todellinen syy Bearden kuvaa kirjassaan yksityiskohtaisesti, miten reaktorikatastrofi todellisuudessa laukaistiin: ”Ryhmä kiitti minua, tajusi, että he aikoivat aktivoida järjestelmän, ja he löivät luurin korvaan. He ampuivat 25.4.86, aivan kuten olivat luvanneet, ja tuhosivat yhden KGB:n lähettimen - ilmeisesti muutaman kilometrin päässä Tšernobylin ydinreaktoreista. Sillä hetkellä, kun lähetimeen osui ja se tuhoutui, insinööri Bill Bise, joka oli ollut kentällä mittaamassa Woodpecker-säteitä magneettikenttäilmaisimilla, havaitsi Woodpecker-säteen yhtäkkisen peruuntumisen, kun se kiersi maata idästä. Se, mitä hän parhaillaan mittasi, oli interferometrin etälähettimen onnistunut tuhoaminen. Tietämättään hän oli saanut selville suuren vastahyökkäyksen tuloksen erittäin vaarallisessa taistelussa. Tuhoutuneessa lähettimessä turvalaitteet kytkeytyivät päälle, kaappasivat korkean säteilypotentiaalin ja pitivät sitä yllä noin 24 tuntia, jolloin voimakas säteilyenergia vapautui vähitellen hitaasti maahan - koko ajan. Tshernobylin reaktoreille lähetetty epätoivoinen viesti sai ydinvoimaloiden valvontahenkilöstön sulkemaan reaktorit välittömästi (laskemalla kadmium-säätösauvat alas). Mutta polttoainesauvoissa oleva uraani oli tietenkin edelleen siellä. Tshernobyl odotti sitten henkeään pidätellen, pitäisivätkö turvatoimet. Sitten 26. huhtikuuta 1986 turvalaitteet lopulta pettivät ja tapahtui paljon heikompi "pituussuuntainen aaltoromahdus" kuin se, joka olisi tapahtunut aiemmin ilman turvalaitteita. Maassa etenevät pitkittäisaallot osuivat Tšernobylissä lähimpään reaktorisydämeen sekuntia ennen kuin maanpinnalla syntyi isku, kun pitkittäisaallot saapuivat maahan. Osa reaktorisydämessä olevasta uraanista halkeili välittömästi, sinkoutui ulos säiliörakenteesta ja paiskasi ulos radioaktiivista ainetta. Ydinlaskeuma levisi lähes koko Eurooppaan." Beardenin raportin lisäksi on olemassa myös tohtori Peter Beterin hyvin täydentävä raportti. Presidentti J. F. Kennedy nimitti hänet aiemmin Yhdysvaltain ulkomaankauppapankin valvojaksi. Hän kuvaili, että Yhdysvaltojen motivaatio tähän skalaariseen vastahyökkäykseen ei ollut pelkästään puolustuksellinen, vaan se vahvisti, että Yhdysvallat ei halunnut jatkossakaan sietää venäläisten nykyistä suurempaa teknologista etumatkaa ja tuhosi siksi venäläisen skalaariasejärjestelmän. VIII Venäläiset tiedemiehet kumoavat Tšernobylin virallisen historiankirjoituksen! Niin kutsutut johtavat tiedotusvälineet eivät ole edes yli 38 vuoden jälkeen juurikaan edistäneet totuuden selvittämistä Tšernobylin katastrofista. Sen sijaan ne ovat lähes yksinomaan levittäneet hallitusten virallisia ilmoituksia. Eikö tämä ole erittäin häpeällistä, varsinkin kun hallitukset rahoittavat niitä? Jopa niin sanotut johtavat tiedotusvälineet paljastavat kuitenkin toisinaan osatotuuksia. Yksi tällainen esimerkki on NDR:n ja ARTE:n dokumentti vuodelta 1998 otsikolla "Tshernobylin todellinen syy?". Tämä dokumentaatio on palapelin pala, joka puuttuu Yhdysvaltain Beardenin raportista. Venäjän näkökulmasta venäläiset tiedemiehet kiistävät Venäjän hallituksen viralliset lausunnot. Koska venäläisillä tiedemiehillä ei ilmeisesti ollut KGB:n salassapitovelvollisuuden vuoksi tietoa ydinvoimalan uraaniin suoraan syötetystä sähkömagneettisesta energiasta, he eivät vielä kyenneet selittämään joitakin tapahtuneita fysikaalisia prosesseja. Koska tässä dokumentissa näytetään arvokasta alkuperäistä kuvamateriaalia Tšernobylin raunioista, joka voi edistää merkittävästi totuuden selvittämistä, näytämme nyt otteita tästä dokumentista. Werner Altnickelin taustatiedot selittävät hyvin uskottavasti Tšernobylin todelliset tapahtumat: Juontaja ARTE: Heinäkuussa 1986, kaksi kuukautta Tšernobylin ydinvoimalan hirvittävän onnettomuuden jälkeen, KGB antoi luettelon huippusalaisista ohjeista. Luettelon kärjessä oli: "Super-GAU:n todellista syytä ei saa koskaan saada selville." Mutta eräs mies halusi silti selvittää totuuden. Ydinfyysikko Konstantin Pavlovic Tšetšerov. Siksi hän jatkoi kiipeämistä raunioihin, jopa sarkofagin alle, joka nyt ympäröi tuhoutunutta reaktoria nro 4. Hän löysi onnettomuudesta outoja jälkiä, jotka eivät vastanneet maailman yleisölle tuolloin annettuja lausuntoja. Tšetšerov, ydinfyysikko, Moskova: Kiipesimme reaktorikuiluun ja ryömimme edelleen reaktorin yläpuolella olevaan valvontahuoneeseen ja jopa reaktorin alapuolella oleviin huoneisiin. Otimme valokuvia ja videoita, otimme satoja näytteitä ja sanoisin, että tuhansia mittauksia. Vasta sitten tajusimme hitaasti, mitä lohkolle 4 oli todella tapahtunut. Yhtäkkiä tajusimme, että vuoden 1986 viralliset lausunnot eivät vastanneet lainkaan sitä, mitä näimme edessämme. ARTE:n juontaja: Samaan aikaan, heinäkuussa 1986, KGB luovutti salaisen luettelon, joka sisälsi selkeitä ohjeita johtaville poliitikoille ja virkamiehille. Tšetšerov: Tämä luettelo on todella oudolla tavalla luotu, yksinkertaisesti salaisen palvelun, KGB:n toimesta. Se oli epätavallista. Poliittinen päätös. Luettelo julkaistiin, ja kaikkien johtajien oli noudatettava sitä. Luettelon kohta 1: "Kaikki tiedot, jotka paljastavat reaktorionnettomuuden todelliset syyt, ovat huippusalaisia". Kaikki viralliset ilmoitukset eivät siis pitäneet paikkaansa, koska ne eivät olleet salaisia. Erittäin outoa. ARTE:n juontaja: Virallisen selityksen mukaan yöllinen reaktorionnettomuus johtui inhimillisestä erehdyksestä, vastuuttomasta yrityksestä selventää, mitä pitäisi tehdä, jos turbiini pysähtyy äkillisesti. Kun he pääsivät käsiksi hätäkytkimeen, oli jo liian myöhäistä. Kello 1.23 ja 59 sekunnin kuluttua valtava räjähdys räjäytti reaktorihallin katon irti. Hehkuvat grafiittiromut sinkoutuivat naapurirakennusten päälle, ja radioaktiivisten hiukkasten pilvi nousi kilometrien korkeuteen yötaivaalle. Tutkimuksen rahoitti Euroopan yhteisö. Allianz-konsernin raportti valmistui vuonna 1995. Sen väitetään sisältävän enemmän aineistoa kuin koskaan aiemmin on kerätty. On kuitenkin joitakin viitteitä siitä, että raportti perustuu enemmän viranomaisten virallisiin lukuihin kuin sen omaan tutkimukseen. Arvioiden mukaan reaktorissa on edelleen useita 100 000 kuutiometriä radioaktiivista materiaalia, joista pelkästään erittäin radioaktiivista jätettä on 40 000 kuutiometriä, johon on sekoitettu 200 tonnia ydinpolttoainetta. Mutta jos se olisi totta, sarkofagin täytyisi olla ääriään myöten täynnä radioaktiivista ainetta. Tšetšerov ja hänen miehensä tuskin pystyivät kiipeilemään siellä alhaalla, ainakaan ilman erityistä suojausta. He kärsisivät varmasti vakavia säteilyvaurioita paikan päällä. Tšetšerov: Useimmilla tavanomaisilla käsityksillä Tšernobylistä on vain vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Tshernobylissä työskentelevät ihmiset tietysti tietävät totuuden. Mutta he hymyilevät ponnisteluille tilanteen selvittämiseksi ja pitävät totuuden omana tietonaan. ARTEn juontaja: ...Tshernobylin ydinvoimala rakennettiin alueelle, joka on yleisesti tunnustettu geologisesti vakaaksi. Feliks Aptekajew, seismologi, Ukraina: Maanjäristysversion vastustajat väittivät, että täällä ei voi olla maanjäristyksiä, koska maanjäristyksiä ei yksinkertaisesti tapahdu niin vanhassa geologisessa pöytärakenteessa kuin tällä alueella. ARTE:n juontaja: Seismologinen asema rekisteröi itse asiassa vain heikon, paikallisen järistyksen. Olisiko Tšernobylissä voinut olla tällainen järistys? Mitä silminnäkijäkertomukset kertovat? Tšetšerov: Kun onnettomuus tapahtui, kaikki yövuoron työntekijät olivat tietysti jollain tavalla osallisina onnettomuudessa. Riippumatta siitä, olivatko he työvuorossa valvomossa vai turbiinihallissa, he kaikki kertoivat jotenkin aistineensa, että onnettomuus oli tapahtumassa. Useimmat ihmiset muistavat tylsän jyrinän, niin kaikki alkoi. Matalan taajuuden ääni, ja lattia tärisi, seinät heiluivat, rappaus valui katosta. Kaikki muistavat sen. Maa näytti avautuvan heidän allaan. Jotkut jopa sanoivat, että se tuntui maanjäristykseltä. ARTE-juontaja: 1990: Kiovasta peräisin oleva asiakirja sisältää 20 silminnäkijäkertomusta, kertomuksia voimalaitoksen työntekijöiltä, jotka olivat tuona yönä töissä. He sanoivat: "Maa järisi ennen kuin katastrofi iski." Seismologien vahvistama ja lukuisten silminnäkijöiden vahvistama 2 magnitudin maanjäristys tapahtui vain muutama sekunti ennen katastrofia. NDR-ARTE:n dokumentti ei anna riittävää vastausta tähän maanjäristykseen. Everstiluutnantti Beardenin kommenttien ansiosta se voidaan kuitenkin nyt selittää lopullisesti. Geologisten olosuhteiden vuoksi se ei voinut olla luonnollinen maanjäristys, vaan sen aiheutti kuvattujen sähkömagneettisten salaisten aseiden käyttö! Se laukesi hetkellä, jolloin turvatoimet pettivät ja valtavat määrät jäännösenergiaa purkautuivat yhtäkkiä ja hallitsemattomasti maahan. Vain sekunteja myöhemmin ydinvoimalassa tapahtui räjähdys. Arte-dokumentin antama vaikutelma siitä, että maanjäristys voisi olla katastrofin syy, on kuitenkin todistetusti väärä. Saksalaiset tiedemiehet ovat BIBLIS-B-ydinvoimalaitostutkimuksessa tieteellisesti todistaneet, että uraaniytimen sulaminen kestää vähintään noin 30 minuuttia. Siksi Arte-dokumentti voidaan viime kädessä selittää vain Tom Beardenin selityksillä, joiden mukaan Tšernobylin ydinkatastrofin aiheutti Neuvostoliiton KGB:n ja Yhdysvaltojen välinen skalaarinen, sähkömagneettinen sota. ARTE: Juontaja: Mutta näihin mielenkiintoisiin lausuntoihin ei koskaan kiinnitetty huomiota: Tšetšerov: Kuulin ukkosen, betonilaatta putosi ylhäältä. Lattia tärisi, valot sammuivat, hätävalaistus syttyi. 30-40 sekunnin kuluttua kuulimme yläpuoleltamme voimakkaita ääniä [...] suunnasta. Katto romahti rivillä B. Ensin putosi yksi kattopaneeli, sitten yksi paneeli toisensa jälkeen. Sitten valo sammui. Ensin vapina, tärinät ja värinät, sitten valo sammuu. Kun valot syttyvät myöhemmin uudelleen, reaktori päätetään sammuttaa. Se oli täsmälleen sama. Ensin kolhuja ja iskuja ja sitten päätös sammuttaa reaktori. Tämä on ratkaiseva seikka. Katossa olevan reiän läpi pystyin näkemään sellaista hohtoa, ei tulta, vaan jotain muuta. Valvomon seinät alkoivat täristä, samoin katto ja lattia. Muutaman sekunnin kuluttua toinen räjähdys. Hieman heikompi, mutta outoa, miten kaikki lensi erilleen. Värikäs hohto, joka nousi sadan metrin korkeuteen. ARTE:n juontaja: Silminnäkijöiden kertomukset ja Tšetšerovin havainnot tekevät yhden asian selväksi: Neuvostoviranomaisten vuonna 1986 julkaisema lausunto oli väärä. Yhä uudelleen tehdään täysin yllättäviä havaintoja. Tšetšerov: Esimerkiksi grafiittikuoren ja reaktorisydämen toivottiin säilyneen ehjinä - mutta mitään sellaista ei tapahtunutkaan, vaan siellä oli vain avonainen reikä. Oli oletettu, että reaktoria ympäröivä rengasmainen biosuojakontti oli tuhoutunut tai ainakin vaurioitunut pahoin - mutta sekin oli väärin. Se oli lähes ehjä, ja siinä oli vain pieniä vaurioita. Suuressa osassa sen pintaa, erityisesti sisäpuolella, jopa väri oli säilynyt. Werner Altnickel: Kaikki tapahtui muutamassa sekunnissa. Kun EMP-energian syöttö aktivoi yhtäkkiä uraanin ja heitti sen ulos. Normaali sulaminen olisi ollut paljon hitaampaa, ja säiliön maali olisi varmasti palanut pois. Se tapahtui niin nopeasti, että biosäiliön terminen inertia esti todennäköisesti maalia palamasta, jopa sisäpuolelta. Tšetšerov: Odotettiin, että räjähdys reaktorikuilussa repisi kaiken auki - mutta mitään ei revitty auki. Sen sijaan monet grafiittikorkin vakauttamiseen käytetyistä tuista olivat yksinkertaisesti sulaneet pois ja palaneet. Ja kun näitä sulaneita osia tarkasteli lähemmin, kävi selväksi, että tässä oli ollut käynnissä hyvin erikoinen lämpöilmiö. Kuin hitsauspolttimesta, joka oli polttanut putkien läpi. Kyllä, putket näyttävät siltä kuin ne olisi leikattu jollain hitsauskoneella tai plasmapolttimella." Werner Altnickel Putket, jotka tuhoutuivat kuin plasmapolttimella, voidaan lopullisesti selittää ainoastaan plasmalla, joka syntyi valtavan sähkömagneettisen skalaarienergian seurauksena, jota epäonnistuneet turvamaadoitusjärjestelmät eivät enää pysäyttäneet. ARTE:n juontaja: On keskiyö, noin puolitoista tuntia ennen onnettomuutta kalastajat kuulevat vaimeaa jyrinää. Kello 1.10: Erittäin outo ilmestys vartiopaikalla keskushallin sisäänkäynnin luona. Uhkaavan maanjäristyksen epikeskuksen sanotaan olleen aivan sen alapuolella. Kello 1.21: PC-keskuksen johtaja näkee kierroksensa aikana keskushallissa sinertävän valonpilkahduksen. 1:23:35: Maanjäristys alkaa. Iso rysähdys ja korttelin neljä tärisee. 1:23:40: Vastaava työntekijä huomaa tärinän ja painaa hätäpainiketta. Värähtelyt lisääntyvät. Ensimmäinen voimakas isku, pystysuorat tuet keikkuvat edestakaisin. Betonipaloja putoaa katosta. Seuraava valonpilkahdus näkyy. Salin ikkunat särkyvät. Voimakas maanjäristys ja reaktori räjähtää. Seitsemäntoista minuuttia myöhemmin valvomossa oleva kollega havaitsee toisen räjähdyksen. Maanjäristys on ohi. Seismografi ei rekisteröinyt toista räjähdystä. Tšetšerov: Kuva tuhosta yläsalissa sai meidät ajattelemaan. Siellä ylhäällä on täytynyt olla jonkinlaisia ”paineaaltoja”; ehkä ne jopa laukaistiin siellä. Siellä oli paljon epäjohdonmukaisuuksia, joiden syitä emme aluksi osanneet selittää. Werner Altnickel: Tohtori Sebastian Pflugbeil Säteilysuojeluyhdistyksestä, lainaus Strahlentelexistä, numero 3623632002, saatavilla IPPNW:ssä. Pflugbeil sanoo: Tšetšerov oli kolme kertaa reaktorikuilussa, jossa polttoaine-elementit normaalisti sijaitsevat. Hänen videotallenteensa osoittavat kuitenkin selvästi, että siellä ei ole ydinpolttoainetta. Minne se on kadonnut? Jotain on sulanut pohjaan, mutta vain vähän. Tšetšerovin hypoteesi: Koko reaktorin ydin, valtava grafiittilohko, joka muistuttaa reikäjuustoa ja johon on työnnetty polttoaine- ja säätösauvoja sisältävät putket, on ammuttu ylöspäin reaktorin kuilusta kuin raketti. Tämä aiheutti sen, että reaktorin akselin 2 500 tonnin painoinen kansi pyörähti ylöspäin. Reaktorin ydin lensi sen ohi noin 40-50 metrin korkeudessa ja höyrystyi osittain matkan varrella. Sitten ydinräjähdys repi kaiken kappaleiksi ja lähes kaikki ydinpolttoaine pääsi ympäristöön. Raskas kansi syöksyi jälleen alas ja seisoo nyt vinossa reaktorikuilun yläpuolella." Vladimir Strachov, Geofysiikan instituutti Moskova: Mutta on olemassa kompastuskivi: Tšetšerovin version mukaan tilanne reaktorissa kärjistyisi 15-20 sekunnissa siihen pisteeseen, että räjähdys tapahtuisi. Tšetšerov: Lohko 4 tarjoaa seuraavan kuvan: Sula metalli valui lattian poikki, osui esteeseen, ampui ylös ja jähmettyi viinirypäleen muotoon. Se on nähtävissä vielä nykyäänkin, ja me tietenkin kuvasimme sen. Voidaan arvioida, että sula metalli virtasi noin 5 metrin sekuntinopeudella. Ei siis hidasta tai viskoosia. Viisi metriä sekunnissa, se on hyvin nopeaa. Reaktorista tuleva sula metalli kulki enintään 50 metriä. Metallia virtasi noin kymmenen sekunnin ajan. Sitten se jähmettyi. Ja usein pystysuorassa asennossa, eli kun se virtasi alaspäin. Ei siis ollut edes tarpeeksi aikaa valua lattialle ja jähmettyä sinne. W. Strachow: Tähän on lisätty se tosiasia, että ihmiset klipesivät ympäriinsä tuhoutuneessa reaktorissa. Luonnollisesti ajateltiin, että säteilyn voimakkuuden siellä täytyi olla valtava, koska reaktorista peräisin oleva radioaktiivinen aine oli virrannut sinne. Nyt on käynyt ilmi, että säteily ei olekaan niin voimakasta. Ihmiset olivat tietenkin pukeneet suojapuvut päälleen reaktorin raunioille suuntautuvaa retkeä varten. On silti hyvin yllättävää, ettei kukaan heistä kuollut. Ilmeisesti edes kukaan ei ole vakavasti sairas. Tuo on mielenkiintoista. Ilmeisesti tuskin yhtään reaktorin radioaktiivista ainetta päätyi rakennukseen. Ei edes vapaassa pudotuksessa alaspäin. Kaikki tapahtui aivan liian nopeasti. Werner Altnickelin huomautus: Edellä kuvattu nopea ja lyhytkestoinen virtausliike ja sulan äkillinen jähmettyminen ovat järkeviä, jos tunnustetaan, että ulkoinen EMP-energian syöttö uraaniin oli raju ja kesti vain muutaman sekunnin. Tämä tarkoittaa: uraanin atomiytimien väkivaltaista ja nopeaa aktivoitumista ja kuumaa, ohutta sulaa massaa, jolla on nopea virtausnopeus ja nopea jähmettyminen virran keskellä, kun indusoitunut EMP-energia katkeaa ja ulkoisesti ruokkiva sähkömagneettinen tuli katoaa. KGB:n virallisten luetteloiden mukaan vain 4 prosenttia reaktorin täytteestä on tiettävästi päässyt pakoon ja 96 prosenttia olisi edelleen raunioissa. Itse asiassa asia on luultavasti päinvastoin. Lähes kaikki lensi ulos, ja reaktori on lähes tyhjä. Myös tutkijat vahvistavat tämän. Reaktoriastian alapuolella olevan, lyhytaikaisesti hyvin kuuman sulan on täytynyt koostua pääasiassa verhousmetallista, esimerkiksi uraanin tilalla olevasta zirkoniumista. Ulkoisen energiansyötön aktivoima uraani ampui yhtäkkiä ylöspäin ilmaan kuin tykin piipusta. Koska tuskin yhtään aktivoitunutta uraania karkasi alhaalta ja säteilyä oli tuskin mitattavissa, ihmiset pystyivät kiipeämään alas kuolematta. Kun neuvostoliittolaiset tajusivat, että amerikkalaiset ampuivat heidän laitostaan, he onnistuivat silti ohjaamaan energiaa, joka sitten heitettiin takaisin maahan, 24 tunniksi. Mutta 24 tunnin kuluttua nämä maadoitusjärjestelmät, joissa on varastointitilat, eivät pystyneet lainkaan hillitsemään näitä valtavia energioita. Ja kun otetaan huomioon, että vain loput, jotka jäivät jäljelle, vaikka ne olivat jo purkautuneet 24 tuntia, onnistuivat räjäyttämään ydinvoimalan, voi kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos heillä ei olisi ollut esimerkiksi tällaista eristysjärjestelmää - eli purkausjärjestelmää maahan, jossa purkautuu täysi energia, joka sitten palaa takaisin. Silloin ne olisivat kaikki räjähtäneet. IX. Tshernobylin paljastuksen merkitys maailman nykyiseen dramaattiseen tilanteeseen nähden. Werner Altnickelin tutkimus saa hallitusten ja kaikkien niin sanottujen johtavien tiedotusvälineiden viralliset lausunnot romahtamaan kuin korttitalo. Armeija ja salaiset palvelut ovat kehittäneet kuvattuja skalaarisia superaseita edelleen lähes 40 vuotta sitten tapahtuneen "Tšernobylin supergaun" jälkeen, ja siksi ne ovat nykyään varmasti vieläkin vaarallisempia. Etenkin USA on todistetusti käyttänyt tätä salaista teknologiaa edistämään muun muassa "ilmaston ja sään manipulointia" Alaskassa sijaitsevan valtavan HAARP-antennijärjestelmän ja sen seuraajatekniikoden avulla. Tämä Tšernobylin paljastus herättää näin ollen monia vakavia kysymyksiä, erityisesti nykyisessä hyvin dramaattisessa maailmantilanteessa: 1. Liittyvätkö nykyiset ilmastonmuutokset ja sääilmiöt, kuten äärimmäinen kuivuus, tulvat, tornadot ja jopa maanjäristykset jne., jotka on vahvistettu "UN-ENMOD-yleissopimuksessa", suoraan näihin salaisiin sotilaallisiin superasejärjestelmiin? 2. Onko nykyinen hiilidioksidipelko vain maailmanlaajuisesti organisoitu harhautusoperaatio, jotta näitä sääasejärjestelmiä voidaan edelleen käyttää yleisön huomaamatta? 3. Ovatko ydinvoimalat tikittävä aikapommi, koska salaiset asejärjestelmät voivat hyökätä niihin milloin tahansa? 4. muodostavatko nämä salaiset aseteknologiat paljon suuremman uhan kuin ydinaseet, kun otetaan huomioon maailman nykyisten ongelmakohtien kärjistyminen? Hyvät katsojat, Viime vuosikymmenet ovat osoittaneet, ettei Yhdysvalloilla ja sen liittolaisvaltioilla eikä Venäjällä ja kommunistivaltioilla ole minkäänlaista kiinnostusta selvittää näitä skalaariasejärjestelmiä, jotka uhkaavat koko ihmiskunnan olemassaoloa. Julkiset tiedotusvälineet ovat täysin epäonnistuneet tehtävässään ja vainoavat vilpittömiä valistajia salaliittoteoreetikkoina. Tämä painava dokumenttielokuva pyrkii osaltaan varmistamaan, että näistä ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavista asejärjestelmistä käydään vihdoin julkinen keskustelu. 26. huhtikuuta 1986 tapahtunut Tšernobylin onnettomuus, jota ei ole vieläkään selitetty, opettaa meille, että tämä voidaan tehdä vain ihmisten toimesta. Totuutta rakastavien ihmisten valistuksen aika on nyt alkanut. Auta meitä levittämään sanaa tästä dokumentaatiosta kaikin mahdollisin tavoin. Jaa tämä jännittävä video sosiaalisilla alustoilla, kuten Facebookissa, tiktokissa, Twitterissä, Telegramissa, Instagramissa tai sähköpostitse. Tarjoamme sinulle myös lyhyitä ohjelmakatkelmia ladattavaksi sinisessä infolaatikossamme osoitteessa www.kla.tv. Vain niiden aktiivisella levittämisellä voidaan pysäyttää rikolliset, jotka edelleen käyttävät näitä aseita salaa ja tuntemattomilla tavoilla!

from alw, svw

Sources/Links: Angaben über Werner Altnickel MAGAZIN 2000plus / Nr. 317 https://www.anti-zensur.info/azk1/chemtrailshaarp
Dokumentation des Bayrischen Rundfunks: 20 Jahre Tschernobyl Dokumentation von Nikolaus Geyrhalter (1999). Brisante Aussagen von Prof. Dr. Edmund Lengfelder https://martin-ebner.net/regions/eastern-europe/weissrussland-tschernobyl/
Entwicklung einer militärischen Superwaffe in der Sowjetunion MAGAZIN 2000plus / Nr. 317 Buch: "FER DE LANCE", Tom Bearden. Cherniere Press. Zweite Ausgabe 2002 https://de.wikipedia.org/wiki/Thresher_
(U-Boot) Militärische Superwaffe kann Wetter manipulieren! www.kla.tv/28095
http://www.chemtrail.de/wp-content/uploads/2014/01/SOWJETISCHE-WETTERKONTROLLE.pdf
https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/A-4-1999-0005_DE.html
https://report24.news/doch-keine-spinnerei-haarp-in-eu-papier-als-klima-waffensystem-bezeichnet/
https://t.me/WernerAltnickelAbsicherung/3904
Versuche zur Rüstungskontrolle der militärischen Superwaffe https://www.nachhaltigkeit.info/artikel/uno_konferenz_stockholm_1972_688.htm
https://t.me/WernerAltnickelAbsicherung/3897
https://treaties.un.org/Pages/ViewDetails.aspx?src=IND&mtdsg_no=XXVI-1&chapter=26&clang=_en
https://t.me/WernerAltnickelAbsicherung/3905
https://t.me/WernerAltnickelAbsicherung/3903
https://de.wikipedia.org/wiki/William_Cohen
Die streng geheime Vorgeschichte zur Tschernobyl-Reaktorkatastrophe Buch: „FER DE LANCE“, Tom Bearden. Cherniere Press. Zweite Ausgabe 2002. Die US-Reaktion auf die russische Woodpecker-Attacke Buch: „FER DE LANCE“, Tom Bearden. Cherniere Press. Zweite Ausgabe 2002. Die wahre Ursache der Katastrophe von Tschernobyl Buch: „FER DE LANCE“, Tom Bearden. Cherniere Press. Zweite Ausgabe 2002. https://www.peterdavidbeter.com/
https://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Beter
https://t.me/WernerAltnickelAbsicherung/3906
Russische Wissenschaftler widerlegen die offizielle Tschernobyl-Geschichtsschreibung! NDR/arte-Koproduktion Dokumentation: (1997/1998): „Der wahre Grund von Tschernoby?“ Buch und Regie: Bente Milton, Deutsche Fassung: Falk Wienecke, Deutsche Erstausstrahlung: arte, 21.09.1998 zu finden unter dem Link: https://www.kraftzeitung.net/video/dokumentation/der-wahre-grund-von-tschernobyl/alle-seiten.html
https://t.me/WernerAltnickelAbsicherung/3919
Die Bedeutung der Tschernobyl-Enthüllung im Hinblick auf die aktuelle dramatische Weltlage https://www.kla.tv/28524
http://www.chemtrail.de/fortlaufende-diffamierungs-pressekampagne-gegen-werner-altnickel/